Pauli Vuorio Myyntitaito-puhetaito-neuvottelutaito- elämäntaito

Ei urheiluhullu, vaan menestyshullu kansa

  • Taas katsotaan miten Suomalaiset suhtautuvat voittamiseen ja häviämiseen
    Taas katsotaan miten Suomalaiset suhtautuvat voittamiseen ja häviämiseen

Tiedän. Otsikko on jo moneen kertaan käytetty ja lukuisasti lainattu;)

 

"Urheilumme ykkösajattelijan Risto Niemisen kuuluisat sanat muistuvat mieleeni: suomalaiset eivät ole urheiluhullua vaan menestyshullua kansaa".Juhani "Tami" Tammisen siteeraama oivallus kirjassa Takaisin peliin -näin selvisin uupumuksesta (Gummerus 2011) ei ole mitenkään uusi. Esimerkiksi Pressiklubi-ohjelmassa toukokuussa 2010 toimittaja Reijo Ruokanen puhui asiasta samalla nimikkeellä.

Todisteita väitteelle ei ole vaikea löytää. Formuloita seurattiin innolla Suomessa vielä muutama vuosi sitten, kun Räikkönen ja Kovalainen ajoivat molemmat huipputalleissa. Mutta kun menestys hiipui, katsojaluvut romahtivat ja lajista puhuminen loppui kuin seinää. Ja nyt kun taas on mahdollisuuksia menestyä, on jo alkanut tapahtua. Monet lajit curlingista salibandyyn ja mäkihyppyyn ovat saaneet hetkellistä tai joskus pidempiaikaistakin nostetta menestyksestä – ja uponneet taas menestymättömyyden myötä.

Joku varmasti ajattelee, että noin kävisi helposti muuallakin. Suomessa mennään kuitenkin mitä ilmeisimmin myöhään voittajan kelkkaan ja lyödään häviäjää helpommin kuin muualla. Meikäläisten laji on se, jossa voi voittaa tai jossa voi ainakin jälkeenpäin todeta: mitäs minä sanoin.

Petteri Sihvonen väittää blogissaan näin: "Muualla maailmassa urheilua seurataan ja omia kannatetaan siitä riippumatta, että ollaanko voitto- vai tappioputkessa. Sinä, joka luulit olevasi suomalainen lätkä-, futis-, lentis-, koris-, formula-, mäkihyppy-, hiihto- tai yleisurheilufani, et ole sitä. Voin kertoa, ettet todellakaan ole! Aito fani ei koskaan eikä missään oloissa hylkää kannatettaviaan. Ei vaikka taivas putoaisi niskaan." (http://blog.paf.com/petterisihvonen/2012/03/05/valeurheilukansa-suomi/)

Kertooko tämä siitä, että suomalainen haluaa säilyttää kasvonsa?

Mielipiteemme muodostuvat omista lähtökohdistamme, omista kokemuksistamme, asioista ja ihmisistä, jotka vetoavat meihin. Tämän lisäksi meitä ohjaa asenteemme ja se, miten haluaisimme tai toivoisimme asioiden olevan.

Joskus leimaamme hyvinkin voimakkaasti asian, josta olemme saaneet negatiivisen kokemuksen. Mielipide saattaa perustua ihan yksittäistapaukseen, mutta kun kokemus on riittävän vahva, saattaa se yleistyä omassa mielessä siten, että kaikki asiaan liittyvä tuntuu tietynlaiselta aina ja ikuisesti.

Esimerkiksi joku pitää myyjiä välistävetäjinä tai vuokratyövoimaa tarpeettomana tai tiettyä puoluetta edustavaa ihmistä samanlaisena kuin puolueen johtajaa.

Negatiiviset mielikuvat leviävät paljon helpommin kuin positiiviset. Kun ihmismieli loukkaantuu ‒ olipa syy sitten mikä tahansa – sitä tuntuu ainakin Suomessa olevan todella vaikea kääntää positiiviseksi.

Johtuuko tämä kansaluonteesta, yhteiskuntajärjestelmästä, ilmastosta vai mistä kummasta?

Mielipiteen ei tarvitse olla täysin lopullinen tai muuttumaton, muutoinhan meidän olisi turhaa olla vuorovaikutuksessa keskenämme. Emme kuulisi emmekä näkisi mitään muuta kuin niitä seikkoja, jotka tukevat alkuperäistä mielipidettämme. Se olisi pitemmän päälle suorastaan vaarallista.

Onko mielikuva suomalaisten mielenliikkeistä pelkkä uskomus?

Kuten totuuden, tiedon ja viisauden kohdalla, uskomuksellekaan ei ole täsmällistä määritelmää. Uskomusten voidaan nähdä sijoittuvan ihmisen persoonallisuudessa joko kognitiiviseen eli tiedolliseen osa-alueeseen, jolloin ne liittyvät läheisesti tietoon tai affektiiviseen eli tunnepitoiseen osa-alueeseen, jolloin ne liittyvät enemmän asenteisiin.

Korkeammalla koulutuksellakaan ei poisteta uskomuksia, vaan uskomukset luovat uusia uskomuksia. Onko siis kyse vain siitä, että uskomukset ja mielipiteet muodostuvat eri tavalla erilaisessa ympäristössä ja kulttuurissa?

Vai ovatko suomalaiset sittenkin joukkohullua kansaa: kun harvaan asutussa maassa päästään joukolla hurmokseen, niin sitten hurmostellaan kunnolla?

 

Ps. 

Platonin esittämän tiedon määritelmän mukaan tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. Oikeutusteoriat ovat tietoteoreettisia oppeja, jotka pyrkivät selittämään väittämien tai uskomusten perustelua ja oikeutusta. Oikeutuksella tarkoitetaan syitä, joiden vuoksi henkilö omaa uskomukset tai syitä uskomuksen totuudelle. Uskomusten oikeusteorioita ovat koherentismi, fundamentalismi, reliabilismi ja foundhetismi.

  • Koherentismi on tietoteoreettinen näkemys, jonka mukaan uskomus voi olla tosi vasta kun se sopii yhteen henkilön muiden uskomusten kanssa.
  • Fundamentalismin mukaan on olemassa perususkomuksia tai -oletuksia, jotka ovat oikeutettuja sellaisinaan. Perususkomukset oikeuttavat kaikki muut uskomukset.
  • Reliabilismi mukaan uskomukset oikeuttaa todeksi tiedon tuottavan prosessin luotettavuus.
  • Foundhetismin mukaan uskomukset ovat oikeutettuja, kun niille on löydettävissä positiivisia syitä ja ne ovat yhteensopivia aikaisempien uskomusten kanssa.

Lähteenä Wikipedia 

Lisää? 

www.paulivuorio.fi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija